https://drive.google.com/file/d/1lq6GL6sFVwkw5KaYh_dopal9xevaoqxv/view?usp=sharing
keskiviikko 6. joulukuuta 2017
Helsingin Suunnistajien valmennustoiminnan tarina
HS – pääkaupunkilainen huippusuunnistusseura
HS on Suomen suurimman kaupungin johtava suunnistusseura. Se on myös historiallisesti Suomen menestynein suunnistusseura, ja huipputason menestys on ollut seuran keskeinen toiminta-ajatus alusta lähtien. Siihen kohdistuvat menestysodotukset todennäköisesti korkeimmat mitä Suomessa on, mikä on seurausta osin historiasta, osin pääkaupunkilaisuudesta. Helsinkiläisen on menestyttävä, jos haluaa säilyttää kasvonsa.
Pääkaupunkilaisuus ei tarjoa lajiin kilpailukykyistä toimintaympäristöä. Suuri osa helsinkiläisistä nuorista asuu ympäristössä, jossa suunnistuksella on näin sprinttiaikanakin tosi pieni ellei olematon asema. Pääkaupunkiseudun julkisuustila on poikkeuksellisen kilpailtua, sillä urheilussa valtakunnantason tapahtumat peittävät alleen paikallisen toiminnan. Siten myös potentiaaliset tukijatkin ovat vaikeasti saavutettavissa.
Minkään muun suunnistusseuran jäsenillä ei ole keskimäärin yhtä pitkä matka suunnistusmaastoihin kuin meillä. Lähes kaikilla matkaa on 30–50 minuuttia. Lisäksi laajan kaupunkialueen ansiosta seuran jäsenistö asuu enemmän hajallaan kuin missään muussa kaupungissa. Lisätään vielä, että asuntojen hintatason korkeus johtaa siihen, että riittävän tulotason saavuttaminen edellyttää yleensä melko suuria uhrauksia työelämään.
Pääkaupunkiseutulaisuuden lähtökohdat eivät ole vain kielteisiä. Alueen korkeakoulutarjonnan ja työpaikkakeskittymän ansiosta pääkaupunkiseudulla on enemmän koulutettua väkeä kuin missään muualla Suomessa. Se on ehdottomasti vahvuus, kun ottaa huomioon lajin harrastajakunnan keskimäärin korkean koulutustason. Se on myös seuratoiminnalle omanlaisensa vahvuus, ja on mahdollista että HS:n jäsenistö on Suomen korkeimmin koulutettuja kaikkien lajien keskuudessa. Se heijastunee tavalla tai toisella seuran toimintakulttuuriin.
Laaja väestöpohja on tavalla tai toisella nostettava seuratoiminnan keskeiseksi vahvuudeksi. Nykyaikaisessa seuratoiminnassa ikuisten tervaskantojen aika varsinkin alkaa nuoriso- ja valmennustoiminnassa olla ohi. Toimijoiden aktiivikaudet seuratoiminnassa ovat lyhentyneet, joten jatkuva uusien mukaan saaminen on toiminnan elinehto. Uusien toimijoiden saaminen edellyttää sekä avoimmuutta kaikessa toiminnassa että yhteisön viihtyvyyden ylläpitämistä. Tämän ylläpitäminen on askel, jota ollaan jo ottamassa.
Nykyinen toimijapolvi on osin jo ottanut käyttöönsä mallin, johon kuuluu isolla joukolla tekeminen ja tehtäviä jakaminen pienempiin ja pienempiin osiin. Jakaminen paitsi tehtävien jakamista tarkoittaa myös avointen ympäristöjen ja verkkopalveluiden eli jäsenpalvelun, pilvipalveluiden sekä sosiaalisen median käyttöä toiminnan organisoinnissa.
HS:n valmennustoiminnan nykyinen perusta on on noin 15 vuoden takaisessa nuorisotyön uudelleenjärjestelyssä. Sieltä on peräisin tämänhetkisen aikuisikäisen urheilijapolven runko. Sieltä ajalta, tuon ajan junioreiden vanhemmista, on myös suuri osa valmentajista ja muusta tukiryhmästä. On luontevaa, että vanhemmat seuraavat lastensa kasvun myötä aikuisikäisten valmentajiksi. Tätä ydinjoukkoa täydentää muutamat pitkän linjan seurantoimijat, jotka tuottavat seuran perinnettä ja ylisukupolvista jatkuvuutta.
HS:n valmennustoiminnan nykyvaihe nuorten (10–13-vuotiaiden) kohdalla on radikaali muutos. Se malli, jonka mukaisesti 15 vuotta sitten aloitettiin ja joka tuotti monia onnistuneita vuosia, on tullut tiensä päähän. Toimintamallia ollaan uudistamassa, eikä tarkkaa käsitystä kokonaisuudesta ole vielä. Uudessa mallissa joka tapauksessa pyritään keskittymään entistä enemmän lasten ja vanhempien sitouttamiseen seuraan ja seurayhteisön löytämiseen. Lisäksi heitä halutaan kiinnittää entistä paremmin kilpailutoimintaan. Harrastajamäärällisistä tavoitteista siirrytään kohti sitoutuneiden harrastajien painottamista.
Nuorten valmennusryhmän (14–18-vuotiaat) kohdalla merkittävin liikehdintä on nuorimpien keskuudessa, jonne on nyt noussut uusi suurempi ryhmä. Seuraava askeln siellä on tämän ryhmän ja nuorten vanhempien kannustaminen keskenään vastuun valmennuksesta kantavaksi joukkueeksi. Urheilijoiden kehityksen kannalta yksi kynnys on lähestyvä lukiovaihe, sillä mahdollisimman moni tästä ryhmästä olisi saatava urheilulukioon mukaan.
Aikuisikäisten urheilijoiden ryhmässä ollaan vihdoin sen askeleen äärellä, että HS nousee kansainväliselle huipulle. Sitä on odotettu jo kymmenen vuotta, siitä lähtien kun juniorit alkoivat menestystä. Se on ollut seuran strategianakin yli viiden vuoden ajan, mutta noina vuosina resurssit ja osaaminen eivät ole riittäneet edes kovin hyvään yritykseen, vaikka sellaista on kuviteltu. Vihdoinkin on päästy käsitykseen siitä, mitä huippusuunnistusseuralta vaaditaan. Nyt on pystyttävä usean vuoden ajan vastaamaan niihin vaatimuksiin sekä valmennuksellisesti että resurssien osalta. Myös huipputason tekeminen toimii samasta lähtökohdasta kuin muukin toiminta, eli on rakennettava urheilijoiden, valmentajien ja tukihenkilöiden yhteisö, jossa huippu-urheileminen onnistuu ja jossa yksilöt saavat paremmat kehittymisen edellytykset kuin olisi mahdollisuuksia yksinäisillä harhailijoilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)